Kansallisaarteeni

Vaikka kuinka yritänkin pitää yllä mystistä eroottis-intellektuellia imagoani, silloin tällöin ajatukseni lipsahtavat ja kieleni alkaa vikuroida. Tällöin suustani ryöppyää sanoja, joiden perusteella joku voisi luokitella minut ryönäisen kikkelipyllyn kategoriaan, joka tulvii pierunhajua, leivänmuruja väärissä paikoissa ja raakaa laiskuutta. Onneksi näin ei kuitenkaan ole. Todellisuudessa olen suuri taiteilija. Niin suuri, että olen jo alkanut kerätä aineistoa omasta elämästäni sen päivän varalle, kun joku historioitsija alkaa kirjoittaa elämäkertaa minusta. Säilytän joka ikisen aikaansaannokseni, johon vielä joskus tulen suhertamaan nimikirjoituksia ja joiden tarinaa voin valottaa tarkoin varjelluissa lehdistötilaisuuksissa. Olette onnekkaita, arvoisat nasuttajat: arkistojen kätköt aukeavat tänään hetkeksi.
Joku voisi väittää, että kuvissani ei ole mitään punaista lankaa, ei merkitystä ja hyvin mitättömät määrät taiteellista arvoa. Tämän väitteen julkituoja on jälleen väärässä.