I'm under the gun again

Lue se kirja ja pura se risti,
elämän suola on bluesi ja twisti. 

Akateemisen jengimme seikkailut ovat moninaiset. Me puhutaan syvällisiä ja istutaan iltaa tunnista toiseen eikä koskaan kyllästytä, sillä me ollaan kauneimpia ja viisaimpia mitä sukupolvemme on koskaan saanut aikaan.

 

Kokovartaloturbaani

Minulle on sadellut sadoittain kyselyitä teiltä tuhansilta nasuttajilta, miten saisi moderniin asukokonaisuuteen hauskan etnisen viban. Olisi ollut liian mainstream vastata suoraan näin suoraan kysymykseen joten olkaa hyvä,
Nasututorial #1
I Opas valaistukseen
Nixi-Nasu 001

Miten saada etniseen asukokonaisuuteen moderni viba?

On todella vanha juttu laittaa pelkkä turbaani päähän. Tylsää. Turvallista. Tavallista. Nyt on aika kääriytyä kokonaan huiveihin, ajattelematta lainkaan lööppien kirkkaankeltaisina hehkuvia povauksia tulevista pakkasista. Todellinen fashionista ei anna materiaalisen ulottuvuuden asettua tyylikkyyden auransa tielle. Tiennäyttäjänä ja soihdunkantajana on tehtävä tiettyjä uhrauksia. Paleltumista mustat ja tippumispisteessä olevat varpaannysät on pieni hinta siitä että voi olla uuden ajan Jacqueline Kennedy Onassis.

On kuitenkin aloitettava alusta ja pohjustettava suuri vaatevallankumous tutulla perustalla.

1. Tee nuttura. Kyseenalaista kronologisen tarinankerronnan diktatuuri.

2. Kääri pääsi ja vartalosi kankaisiin. Oivalla, että turbaaninkäärimistutoriaalit on vain lahjattomia varten. Mitä enemmän "turbaanisi" näyttää lihapiirakan ja ydinlaskeuman rakkauslapselta, sen parempi.

3. Laita lenkkarit jalkaan.

Voilá! Nyt olet valmis syöksymään ulos loskaan ja tuuleen vastaanottamaan kanssaeläjien tukahtuneet ihastuksenhuudahdukset ja pitkät, väräjävät kateudenhuokaukset. Jotka ovat tämän pyyteettömän kansakunnan kiintotähtenä olemisen paras anti.

Life is a bitch, so am I

Menneellä viikolla elämän ilot ja surut ja kaipuu limittyivät yhdeksi kimmeltäväksi hopeasäikeeksi, joka liitti lopulta kohtaloni yhteen ihanaisen Siirin kanssa. Jälleennäkeminen toi kyyneleet silmiimme, mutta kun saatoimme taas nähdä eteemme, jalkauduimme kauniin synnyinkaupunkimme undergroundiin kuin BBC galapagossaarille: dokumentaarimielellä, avoimina mutta silti mystisinä urbaanin kauneden tulkkeina.

Luonnollisestikaan en voi paljastaa kahvihetkemme sijaintia, sillä tällöin joku muukin saattaisi saada vihiä ihanasta, tunnelmallisesta pikku vintagepesästä ja paikka ei olisi enää underground.
Loppuun vielä 10 faktaa minusta:

1. Voisin elää loppuelämäni syömällä pelkkiä satsumoita. Nam!
2. Soitan ihmisen sielua kuin banjoa
3. Mulla on 11 lasinalusta ja 4 lasia
4. Enpä taida jaksaa keksiä enempää faktoja!! Näkemiin siis, nasuttajat: Missä on sinun salainen piilopaikkasi keskellä kaupunkia?

Shine bright like a diamond

Olemme Päivä Nasussa, kuten ehkä huomasittekin, syksyn, kuoleman ja kaiken loppumisen innoittamina siirtyneet hetkeksi henkevän taiteellisuuden pariin. Mutta ei hätää muodin ystävät! Välissä meillä on toki aina aikaa syvien huokauksien ja syvällisten taidevalokuvaprojektiemme välissä keskittyä siihen mikä maailmaa pyörittää: Muotiin, kauneuteen ja lifestyleen.

Tämän syksyn ehdoton trendi on ollut kiilto, kimallus ja säihke. Perustallaaja voi laittaa luomi- ja muihinkin vakoihinsa aavistuksen glitteriä tuomaan juhlan tuntua arkeen. Todellinen muodintuntija kuitenkin suuntaa tiensä kirpputorille ja etsii käsiinsä American Apparellin avaruustakin. Projektia ei saa tietenkään jättää puolitiehen, vaan jo samana iltana on vähän hikoiltava ja otettava kuvia kiiltävästä naamasta ja säihkyvästä takista epäedustavassa valossa solun lattiantasossa keskellä yötä, sillä siinä on sitä tunnelmaa. Aikaa ei saa hukata, vaan on elettävä hetkessä. Carpe Diem!
Muutenkin liian siloiteltu meininki ja lavastetut kuvat ovat jo niin vanha juttu. Ole rohkeasti oma (ruma) itsesi! Postaa instagram täyteen salamalla otettuja valokuvia kiiltävistä naamoista keskeltä yötä. (Jos et uskalla, nauti hieman alkoholia [tietenkin punaviiniä] ja tee tämä sitten.) Johan katu-uskottavuutta ropisee kun olet yksinkertaisesti liian c00l välittämään, meneekö jonkun päivä pialle ja aamukahvit väärään kurkkuun kun instafeediä koristaa kahdeksan epäilyttävää kuvaa naamastasi edelliseltä yöltä.
Yöllähän tunnetusti taiteilijasielut ovat eniten elossa.
Pöllön huhuilu ja viileä tuuli.
Seikkailu.
Katulamppujen valot.
Sinä,
minä,
me.

Nyt on näemmä taas aika lähteä muusieni kanssa yöhön ja jatkaa runojen kirjoitusta lukuisille rakastajilleni.

Rakkaat nasuttajat, onko teillä instagramia?♥

Marraskuu

marraskuun kohme ja me
kedon kauneimpia kukkia
anna anteeksi jos puhkean anna anteeksi jos
en

Hiljaisuus ympärillämme

En kirjoita alkua. Se on viimeinen asia. Uin syvällä suossa josta kohoaa paperista tehty colosseum ja sanot meneväsi kuvaamaan Pasilaa täysharmaissa.

Kansallisaarteeni

Vaikka kuinka yritänkin pitää yllä mystistä eroottis-intellektuellia imagoani, silloin tällöin ajatukseni lipsahtavat ja kieleni alkaa vikuroida. Tällöin suustani ryöppyää sanoja, joiden perusteella joku voisi luokitella minut ryönäisen kikkelipyllyn kategoriaan, joka tulvii pierunhajua, leivänmuruja väärissä paikoissa ja raakaa laiskuutta. Onneksi näin ei kuitenkaan ole. Todellisuudessa olen suuri taiteilija. Niin suuri, että olen jo alkanut kerätä aineistoa omasta elämästäni sen päivän varalle, kun joku historioitsija alkaa kirjoittaa elämäkertaa minusta. Säilytän joka ikisen aikaansaannokseni, johon vielä joskus tulen suhertamaan nimikirjoituksia ja joiden tarinaa voin valottaa tarkoin varjelluissa lehdistötilaisuuksissa. Olette onnekkaita, arvoisat nasuttajat: arkistojen kätköt aukeavat tänään hetkeksi.
Joku voisi väittää, että kuvissani ei ole mitään punaista lankaa, ei merkitystä ja hyvin mitättömät määrät taiteellista arvoa. Tämän väitteen julkituoja on jälleen väärässä.